Viitapiiri on tamperelainen kirjoittajayhdistys, joka tukee jäsenistöä näiden kirjallisessa toiminnassa ja järjestää runotapahtumia. Viime vuosina erityisesti lavarunous on ollut toiminnan keskiössä. Koulutuksia järjestetään osittain KSL:n kumppanuuskoulutustuella.
”Kieli antaa meille mahdollisuuksia paitsi ilmaista, myös muokata omaa sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Itselleni runous on antanut mahdollisuuden synnyttää ja muovata niitä merkityksiä, joiden varaan kokemus olemisesta maapallolla rakentuu”, kertoo Viitapiirin sihteeri ja kouluttaja, runoilija Mari Laaksonen, joka vastasi haastatteluun.
Millaista porukkaa osallistuu Viitapiirin runokursseille?
Kurssilaisia on laidasta laitaan. Monet tulevat mukaan open mic -tapahtumien kautta, mutta suinkaan kaikki osallistujat eivät ole lavarunoilijoita tai jäsenistöä, vaan mukana on muitakin runon kirjoittamisen harrastajia.
Viestintämme ja tapahtumapaikkamme tavoittavat hieman eri ihmisiä kuin paikallinen työväenopisto ja Ahlmanin kurssitoiminta. Mukana on paljon Pispalan asukkaita ja lavarunouden harrastajia. Joka vuosi mukana on esimerkiksi muusikoita, jotka haluavat saada vinkkejä lyriikoiden kirjoittamiseen. On ollut todella hienoa, että monet ovat tulleet ensimmäiselle kirjoittamiskurssilleen juuri meille.
Millaisia tavoitteita runokurssilla on?
Erityisesti pidemmät kurssit ovat tähdänneet teknisen osaamisen kehittämiseen, osallistujien tukemiseen ja yhteisöllisyyden kehittämiseen. Kursseilla itse sisällön lisäksi on tärkeää kirjoittajien yhteisöjen muodostuminen, vertaispalaute ja tuen saaminen. Kirjoittaminen on monesti yksinäistä puuhaa, minkä vuoksi yhteisöllisyyden kehittäminen on monille tärkeä syy tulla mukaan.
Kuinka perinteisen runouden ja lavarunouden käsittely sopivat yhteen samalla kurssilla?
Kursseilla lavarunoutta on käsitelty juuri lavarunoesityksen pohjalla olevan tekstin kehittämisen näkökulmasta. Varsinaista esiintymissparrausta olemme tehneet lyhytkoulutuksissa. Lavarunoudella on erityispiirteensä, minkä vuoksi palautteessa kiinnitetään huomiota hieman erilaisiin seikkoihin kuin kirjoitettua runoutta käsiteltäessä. Esimerkiksi fonetiikan, rytmin ja toiston elementit ovat puhutussa runoudessa merkittävämmässä roolissa, kun taas typografia, säkeistys ja kuvallisuus korostuvat kirjallisen runouden puolella enemmän. Koen että molempien muotojen käsittely saman kokonaisuuden sisällä on täysin mahdollista.
Miksi tällainen opiskelu on taiteellisessa työssä tärkeää?
Monille kurssilaisille ensimmäinen syy tulla kurssille on oman kirjoittamisen kehittäminen ja jakaminen turvallisessa ympäristössä. Kurssilla omasta tekstistä saa palautetta paitsi opettajalta, myös muilta kurssilaisilta. Keskusteleva ympäristö kehittää myös omaa lukutaitoa ja oman kirjoittamisen kriittistä arviointia. Toisaalta mukana on myös teoriasisältöä, jonka tavoitteena on antaa kirjoittajalle välineitä laajentaa omaa ilmaisua sekä löytää uusia tekniikoita tekstin luomiseen ja editointiin. Kurssisisällöt laajentavat käsitystä siitä, millaista runoutta Suomessa tällä hetkellä kirjoitetaan.
Monet tulevat kirjailijat käyvät juuri tällaisia kursseja. Niissä saa ensimmäisiä onnistumisen kokemuksia ja oppii kriittistä lukutaitoa, joka on olennaista kirjailijan työssä. On tietenkin selvää, ettei kaikista harrastajista tule ammattilaisia, eikä tämä ole toiminnan tarkoituskaan. Silti koen, että tekniikoiden opettelu ja tuntemus laajentaa jokaisen kielellisen ilmaisun alaa ja mahdollisuuksia sekä sitä, mitä on mahdollista sanoa.
Millaisena näet runouden ja lavarunouden tällä hetkellä Suomessa?
Lavarunouden ja kirjoitetun runouden kentät toimivat hieman eri logiikalla. Kirjallinen runous on Suomessa se paikka, missä ammattiuraa on helpompi luoda yksinkertaisesti sen vuoksi, että rahoituksen, vastaanoton ja jakelun kanavat ovat vakiintuneemmat.
Runous on kuitenkin karannut (tai kenties ajettu ulos) suurista kustantamoista, eikä esimerkiksi Finlandia-palkinto huomioi vähälevikkistä kirjallisuutta. Tämän katoamisen voi nähdä myös mahdollistavan yhä suurempaa monimuotoisuutta ja epäjärjestyksen lisääntymistä, entropiaa. Pienkustanmoja nousee harva se vuosi, ja jokainen näistä painaa oman puumerkkinsä runouden alle.
Lavarunous on sen sijaan syntynyt pikemminkin baareista kuin salongeista, mikä näkyy toki myös poeettisissa erikoispiirteissä autentisuudesta puheenomaisuuteen. Suomalaisessa lavarunoudessa tekninen osaaminen on noussut kohisten. Kansainvälisissä kilpailuissa Suomi pärjää vuosi vuodelta paremmin. Lavarunouden voima on vahvassa yhteisöllisyydessä ja avoimuudessa. Kulttuuria on luotu alusta asti matalan kynnyksen taideharrastukseksi, johon kuka tahansa kiinnostunut voi osallistua ilman odotuksia ennakkotiedoista tai kontakteista.
Mitä runo merkitsee sinulle?
Taide on merkityksellinen osa inhimillistä kokemusta ja maailmassa oloa. Kieli antaa meille mahdollisuuksia paitsi ilmaista, myös muokata omaa sisäistä ja ulkoista todellisuutta. Itselleni runous on antanut mahdollisuuden synnyttää ja muovata niitä merkityksiä, joiden varaan kokemus olemisesta maapallolla rakentuu. Lopulta runous on antanut mahdollisuuden kokea perustavanlaatuisesti maailma taianomaisena.
Kuva: Venla Moisala Venlan runoillassa, kuvaaja Maiju Karvinen